Yritys

Romua rautaisella kokemuksella

”Tulin kolmetoistavuotiaana ensimmäisen kerran isälleni kesätöihin. Sen jälkeen en ole tiennyt muusta.”

Heikki Urpo on kasvanut juuriaan myöten kiinni romukauppaan. Hänellä ei oikeastaan ollut vaihtoehtoja. Ei sillä, että hän olisi niitä kaivannutkaan.

 

Heikin isoisä perusti Romukauppa Urpo Oy:n jo 1940-luvulla. Yritys nousi nopeasti tunnetuksi ja luotetuksi tekijäksi Varsinais-Suomen piireissä. Urpon nimi tuo edelleen asiakkaita taloon, vaikka yrityksen nimessä sitä ei enää ole.

 

Romukauppa Urpon myymisen jälkeen uusi firma syntyi puolivahingossa. Tekemisen tarve vei miestä.

”Olin kirjanpitäjän luona ja sanoin, että vähän tekisi mieli tehdä jotain. Hän tokaisi, että äkkiäkös me tästä sulle yritys naputellaan. Siitä alkoi Keräyslavan tarina.”

Romu on sukuvika

Vuosi oli 2008. Heikki vuokrasi toimitilan Lausteelta ja hyppäsi ratin taakse. Ensimmäiset vuodet vierähtivät pitkälti pyörien päällä, käyttötavarametallia ostaen ja myyden. Samoihin aikoihin poika Antti kiekkoili TPS:n junioreissa ja pääsi näyttäytymään myös pääsarjatasolla.

Parin Ranskassa vietetyn kauden jälkeen Antti Urpo laittoi hokkarit naulaan. Hiki munasuojissa oli hädin tuskin kuivahtanut, kun mies kiskoi jo Keräyslavan työhaalareita niskaan.

”Tulin mukaan 2012, ja samaan aikaan aloimme laajentaa toimintaa. Pian siirryimme Lausteelta nykyiselle tontille ja pihaan alkoi kertyä toinen toistaan isompia koneita”, Antti kertoo.

Romu on Urpojen sukuvika. Heikin vaimo Anne hoitaa yrityksen paperitöitä ja syksyllä 2017 romupihan rosteriin lisättiin vävypoika Kimmo. Porukan täydentää kuski ja monitoimimies Jyrki.

”Kyllä ne kaikki ovat halunneet tulla töihin, ei ole tarvinnut kiristää vielä”, Heikki nauraa.

Perheyrityksen paras puoli on sen joustavuus kaikissa käänteissä. Joustavuus tuo samalla vastuun. Hommat hoidetaan ajallaan, eikä vaihtoehtoa ole. Heikki ja Antti uskovat, että pieni perheyritys näyttäytyy asiakkaallekin luotettavana ja helppona vaihtoehtona.

Romu on hyvä sana

Keräyslava myy jonkin verran metallilevyjä ja -palkkeja sekä toisen mokoman työkoneita, mutta romumetalli tuo leivän pöytään. Yrityksen tontti Ruskolla on jäteromun kiertokulussa välietappi: täällä se raakalajitellaan ja lastataan lavoille. Sitten kuski vie satsin seuraavaan pisteeseen, jossa materiaalia jatkokäsitellään.

Heikin mukaan romukauppiaan työn arvostus on kasvanut koko hänen uransa ajan. Työn sisältö on muuttunut samassa tahdissa. Monella onkin alasta kovin vanhentunut käsitys.

”Ennen työ oli usein rankkaa ja paskaista. Nyt on aika erilaista”, hän virnistää ja pyyhkäisee uudenkarheaa työtakkiaan.

”Joskus lopetettiin romusta puhuminen ja etsittiin vaihtoehtoista sanaa. Nyt se jopa halutaan kuulla. Romu on hyvä sana, sillä sitä se on.”

”Työ on muuttunut vuosien varrella teollisemmaksi. Määrät ovat suuria, koneet ovat parempia. Iso haaste alalle on elektroniikkaromun määrän räjähdysmäinen kasvu. Sen käsittelyyn kaivataan ratkaisuja tulevaisuudessa”, Heikki arvioi.

 

Romu on eläkevirka

Heikki on työskennellyt romualalla kohta 50 vuotta. Vaikka hän edelleen tulee työmaalle joka aamu samalla innolla, myös ajatus vapaa-ajasta on alkanut itää mielessä.

”Nyt kun Antti on oppinut miten hommat hoituvat ja täällä on Kimmon lisäksi muutenkin porukkaa töissä, niin voin ehkä itsekin olla joskus vähemmän paikalla. Voisimme Annen kanssa veneillä enemmän, ja moottoripyöräkin on seissyt neljä vuotta tallissa tyhjän panttina. Sen voisi taas viedä katsomaan Välimerta”, hän haaveilee.

Toisaalta hän ei tiedä alalta ketään, kuka olisi jäänyt hommista eläkeiässä pois. Vastuuta siirretään nuoremmille, mutta työmaalla käydään ja tehdään vähän töitäkin – kun ei osaa olla tekemättäkään.

Innokkaita jatkajia Keräyslavalle kyllä löytyy. Kimmon 6-vuotias poika Urho on usein polkutraktorilla ’mukana hommissa’. Heikki-papan mukaan hän nousee myös oikeiden vehkeiden kyytiin epäröimättä. Mitä isompi kone, sen parempi.

”Hän kerää täällä pihaan tippuneet kuparit, ja kotonakin leikkiautojen lavoja koristavat Keräyslavan logot. Kyllä Urho sekä toisen tyttären Onni-poika tietävät molemmat homman nimen.”